Yksi vanhimpia muistiin kirjoitettuja myyttejä kertoo Pandorasta, joka avasi kielletyn lippaan ja päästi maailmaan valloilleen kaikki mahdolliset vitsaukset. Siitä saakka ne ovat kiusanneet armottomasti ihmiskuntaa.

Pandoran lipas nousee mieleni kun seuraan synkkiä keskusteluja ilmastonmuutoksesta, kaikesta siitä väistämättömästä tuhosta joka tulee tekemään lopun koko nykyisestä maailmastamme, kulttuuristamme ja elämäntavastamme, luonnosta nyt puhumattakaan. Ihminen, tuo syntinen saatana kurja, tuo evoluution harha-askel ja maailman syöpäkasvain, on tullut tiensä päähän – ja monen mielestä ei lainkaan liian aikaisin. Aikuiset päätyvät terapiaan ilmastoahdistuksensa vuoksi ja nuoret uskovat, että tähän maailmaan ei enää kannata tehdä lapsia, jotka vain tulevat kuolemaan väistämättömässä maailmanlopussa.

Mutta kun Pandora sulki lippaan uudestaan, sinne jäi vielä jäljelle yksi asia: toivo. Sitä ei kannata unohtaa, varsinkin jos tuntee toivottomuutta ilmastonmuutoksen ja muiden uhkien edessä.

Olemme ensimmäinen sukupolvi, joka pystyy tuhoamaan itse itsensä, meille muistutettiin yhä uudestaan minun nuoruudessani puoli vuosisataa sitten. Noina aikoina tuhon tuoja oli täysimittainen ydinsota, tai jos se ei onnistuisi, väestönräjähdys ja nälkäkuolema. Nyt pelkäämme tuhoavamme itsemme ilmastonmuutoksen ja muiden ympäristökatastrofien kautta. Koska tulevaisuutta ei ole lukkoon lyöty, ja ihminen on vapaa valitsemaan tiensä niin hyvässä kuin pahassakin, niin voi tietysti käydäkin. Mutta niin ei tarvitse käydä, koska puolessa vuosisadassa olemme ottaneet myös toisen ratkaisevan kehitysaskeleen. Se vain unohtuu kovin monilta: olemme ensimmäinen sukupolvi, joka pystyy itse torjumaan sitä uhkaavan tuhon. Maailmanloppu ei enää ole väistämätön.

Meillä on toivoa, toisin kuin koskaan aikaisemmin ihmisen kirjoitetussa ja kirjoittamattomassa historiassa. Katovuosi, kuivuus, nälänhätä, ilmaston muutos, luonnonkatastrofi, tautiepidemia, sota, tietämättömyys ja ymmärryksen puute, taikausko, kaikki mitä maailma voi meitä vastaan singota: vain pari sukupolvea sitten olimme lähes täysin avuttomia niitä vastaan.

Viime vuonna tönäisimme ensimmäistä kertaa toista taivaankappaletta ja muutimme sen rataa. Tuo teknologia ei vielä ihan riitä pelastamaan meitä tappaja-asteroidilta, mutta se on hyvä alku. Se on myös hyvä symboli huimaa vauhtia kasvaville kyvyillemme puolustautua niin itse aiheuttamiamme kuin maapallon ja maailmankaikkeuden tarjoamia uhkia vastaan.

Merenpinta voisi nousta kymmeniä metrejä, mutta sen ei tarvitse nousta; maapallon keskilämpötila voisi kohota yli kymmenen astetta, mutta sen ei tarvitse kohota; miljoonat eliölajit voisivat kuolla sukupuuttoon, mutta niiden ei tarvitse kuolla. Me tiedämme mitä tehdä, ja meillä on keinot tehdä niin – tai ainakin voimme jo nähdä sen teknologian, jota käyttämällä voimme pelastautua.

Toivo ei tietenkään kelpaa kaikille. Fanitettujen tutkijoiden positiivisuus on riski ilmastolle, moitti erään ympäristötietoisen lehden pääkirjoitus Hans Roslingin kaltaisia tutkijoita. Heidän syntinsä oli muistuttaa toivon olemassaolosta, siitä, että meillä on keinot torjua ilmastonmuutos. Ilmeisesti toimittaja ajatteli, että jos ihmiset alkavat ajatella meidän voivan selvitäkin tästä pälkähästä, he lakkaavat tekemästä mitään ja alkavat elää kuin Ellun kanat, piittaamatta enää pätkääkään hiilijalanjäljistä ja muista ikävästi ahdistavista asioista.

Mutta toivottomuus ei saa ketään toimimaan. Taistelun voittaa se, joka pisimpään jaksaa uskoa voiton mahdollisuuteen, sanovat sotatieteilijät. Siksi on niin tärkeää muistuttaa yhä uudelleen ja uudelleen, että meillä on keinot saada ilmaston lämpiäminen kuriin.

Teknologia ei tietenkään yksin riitä mihinkään. Lapiosta ei ole hyötyä, jos ei ole kaivajaa, eivätkä ilmastoteknologiat auta, ellei niitä päätetä käyttää. Mitä aikaisemmin ja ripeämmin ryhdymme niitä käyttämään, sitä helpommalla selviämme. Kukaan ei ole erityisen innostunut äärimmäisistä keinoista, geoengineeringistä, mutta on hyvä muistaa että nekin ovat meillä henkivakuutuksena, jos mikään muu ei enää ole mahdollista. Ehkäistään tavalla tai toisella Auringon säteilyn pääsemistä maanpinnalle, tai poistetaan hiilidioksidia ilmakehästä. Jos panoksena on koko tulevaisuutemme, pystymme kyllä siihenkin.

Ota mustat lasit silmiltäsi. Silloin näet valoa, jota kohti suunnistaa.